Venäjän selviytymismalleja

Venäjän kasvava talous alkaa kohta houkutella puoleensa miljoonia ulkotyöläisiä Kiinasta ja jopa Intiasta, sanoo armenialaissyntyinen politologi Andronik Migranjan. Hän toimii Venäjän Kansalaiskamarin ”Globalisaatio”-komitean puheenjohtajana. Monet Kansalaiskamarin jäsenet ovat samalla presidentti Putinin keskeisiä neuvonantajia. Niin myös Migranjan, joka on ollut presidenttien luottomies Mihail Gorbatshovin kaudesta saakka.

Migranjan on kehitellyt Venäjälle omia demokratia- ja strategiamalleja. Migranjan tunnetaan lännessä ja USA:ssa, missä hän on toiminut myös vierailevana professorina. Migranjan on kritisoinut Samuel Huntingtonin ns. sivilisaatioteoriaa siinä määrin ja siihen suuntaan, että Venäjän ”kansallisen kehityksen strategiaa” onkin joskus nimitetty Huntington-Migranjan-malliksi. -Venäjällä on tätä nykyä sen asteen demokratia, millainen sille kuuluukin, Migranjan toteaa. Hän käväisi Joensuussa (23. 11.) - virittelemässä keskustelua ”Globalisaatio ja rakas itärajamme” –seminaarissa.

Migranjan määritteli jo vuonna 1989 oman ihannekansalaisyhteiskuntansa seuraavasti: ”Kansalaisyhteiskunta on kansalaisten vapaan ja spontaanin aloitteellisuuden. vapaaehtoisvoimin perustettujen yhdistysten ja järjestöjen toimintakenttä, jonka olemassaolo on turvattu tarpeellisella lainsäädännöllä niin kansalaisten mielivallalta kuin valtiovallan suoralta sekaantumiselta sen toimintaan”.

Entä mitä mieltä hän on nyt? Kun kysyin Migranjanilta Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilasta, vastaus oli varovainen. Ensinnäkin hän pitää Kansalaiskamaria eräänlaisena kansalaisyhteiskuntana huipulla, erilaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia yhdistävänä elimenä.

Lainsäädännössä on aukkoja ja puutteita kuten hankalien pykälien tulkinnassakin – juuri niihin kuulemma Kansalaiskamari usein puuttuu. Se, että poliittinen ja taloudellinen valta Venäjällä limittyvät ja lyövät kättä, on edelleen ongelmallista. Keskiluokka – joka tosin on kiivaassa kasvussa - sekä palvelu- ja pienyrittäjyys ovat kuitenkin aivan liian kapeita sektoreita yhteiskunnassa, jotta elämä olisi stabiilia ja turvattua.

Siinäpä miltei perinteisiä patenttivastauksia. Aika loppui ja sananvapauskysymyksiin en ehtinyt edes puuttua. Aihetta olisi ollut, vaatimattoman opposition eli ns. Toisen Venäjän johtajat pistettiin taas telkien taakse jäähtymään - ja presidentti on viimeksi kritisoinut läntisiä rahoittajia siitä, että nämä syytävät rahaa Venäjää halventaville provokaattoreille.

Omasta mielestäni suurempi ongelma on se, että lännen rahaa saavat kaupunkien englantia osaavat keskiluokkaiset toimijat – kun taas esimerkiksi maaseudun väki, kauluskurjalistokin elää nälkärajalla. Kukapa Venäjän Karjalan kylissä olisi tähänkään saakka osannut värkätä englanninkielisiä hakemuksia tai täyttää kaavakkeita EU- ja Soros-rahoitushankkeisiin? Tai kuka Moskovassa ja Pietarissa tosissaan piittaisi venäläisen maaseudun tilasta? Enemmän rajakylienkin köyhistä taitaa välittää esimerkiksi Joensuussa kiitettävästi toimiva Karjalan Apu?

Joensuussa Migranjan kuitenkin väitti, että presidentti Putin kyllä kuuntelee Kansalaiskamarin perusteltuja aloitteita. Esimerkkialueeksi hän otti Venäjän demografia- eli väestökehityksen.

Juuri Kansalaiskamari toi muutama vuosi sitten julkisuuteen Venäjän Federaation hätkähdyttävät kuolleisuusluvut ja väestökadon. Kuolleisuus ylittää yhä syntyvyyden monin paikoin ja väki vähenee.

Väestö myös jakautuu harvinaisen epätasaisesti eri alueille, 145 miljoonaisesta kansasta vain 20 miljoonaa asuu esimerkiksi Uralin itäpuolella. Siellä ovat työvoimaa kaipaavat mittaamattomat raaka-aineet ja niiden esikäsittely. Kauko-Idässä väestö on mitättömät 5 miljoonaa kun kiinalaisia asuu toisella puolen rajaa vastaavilla alueilla peräti 300 miljoonaa.

Migranjanin mielestä Venäjä selviää työvoimapulasta ja väestökadosta tällä hetkellä vain siksi, että maassa vaeltelee noin 10 miljoonaa siirtolaista, laillisia ja laittomia. Jotakin pitäisi kiireellisesti tehdä tämän joukon laillistamiseksi, kotouttamiseksi ja työllistämiseksi.

Politologi uskoo, että Venäjän kasvava talous alkaa kohta houkutella puoleensa miljoonia ulkotyöläisiä Kiinasta ja jopa Intiasta. Näinpä esimerkiksi venäläisen työvoiman muutto Suomeen on pelkkä utopia suuressa mittakaavassa – "jos suomalaiset niin kuvittelevat". Venäjä tarvitsee omat osaavat kätensä ja palkat teollisuuskeskuksissa ja kasvualueilla ovat nopeassa nousussa.

Myös venäläinen ammattiosaaminen ja koulutustaso kohenevat. Kotimaisen ruuan, oman kulttuurin ja omin käsin tekemisen arvostus on Venäjällä kovassa kurssissa. "Uuden Venäjän" kansakunnan rakennustyössä identiteettikysymykset merkitsevät paljon: "venäläisyyden" korostusta on liikaakin, sillä nationalismin peikko heijastuu erityisesti suhteessa Kaukasian asukkaisiin. Toisaalta, ison maan mittaamattomat raaka-ainevarat halutaan pitää omissa käsissä. Mikä on meidän, sitä ei halvalla naapurille myydä! Ei varsinkaan, jos kaupassa on polkuhinnan makua, lahjuksia tai muuta vilppiä. Tässä mielessä Venäjän puutullien kohoaminen on täysin ymmärrettävää – ja suomalaisten metsäyhtiöiden protestit monen venäläisen mielestä pelkkää hyttysen surinaa Ison Karhun hännänjuuressa.

Entä sitten strategiset resurssit? Öljyä, kaasua, vihreää kultaa sekä mineraaleja on Migranjanin mielestä "Amerikkaan verrattuna aivan riittämiin", mutta niiden vientitulojen varaan ei pitäisi uutta Venäjää enää rakentaa. Tarvitaan jalostusta kotimaassa, ulkomaisia investointeja, uusia näköaloja erityisesti teknologian kehityksen suuntaan - esimerkkinä nanoteknologia. 1990-luvulla romahduksen kokenut venäläinen lentokone- ja laivateollisuus on jo modernisoitumisen siinä vaiheessa, että kohta alkaa tulla liukuhihnalta tuotteita, joilla on kysyntää. Diplomatian saralla on vain luotava luottamukselliset suhteet niin islamilaiseen maailmaan kuin Kiinaan ja länteenkin, jotta kauppa kävisi kunnolla.

Kas siinä johtavan venäläispolitologin sanoma. On mielenkiintoista nähdä, millainen ”sivilisaatiomalli” tuolla idässä on loppujen lopuksi hautumassa – Venäjän, Kiinan ja Intian muodostamassa Bermudan kolmiossa, jota on totuttu pitämään pelkkänä halvan työvoiman ja raaka-aineiden reservinä, halpistuotteiden markkina-alueena?