Junat takaisin, Karjalasta viis

Joensuussa vaikuttaa suomalais-karjalais-venäläistä rokkia tai folkkia soittava suht. kuuluisa kokoonpano nimeltä Folkswagen. Sen keulakuva, syntymähullu näyttelijä-trubaduuri Timo Munne aloittaa joskus konsertin kysymällä ”Haluatteko vanhat rajat takaisin?” Vanhempi porukka yleisöstä usein haluaa, ainakin jotkut ovat innoissaan. Timolla on heille vastaus valmiina: ”Niin minäkin, Pähkinäsaaren rauhan rajan!” (Rajalinjaa vedettiin vuonna 1323 suunnilleen viivoittimella Viipurinlahdesta Oulun seudulle – koko nyky-Suomen itäpuoli meni Novgorodin Venäjän piikkiin…)

Minä puolestani haluaisin junat takaisin, ainakin yöjunayhteyden Joensuun ja Helsingin ja Joensuun ja Turun välille. Niiden puutteesta olen konkreettisesti kärsinyt junamatkailua suosivana ja yöjunassa hyvin nukkuvana työ- ja yömatkailijana. Lopettivat tuon yhteyden vuoden 2007 alussa. Myös Kemijärvi jäi silloin paitsioon, mutta siellä kansanliike sai yöjunavuoronsa pian takaisin.

Joensuussakin on tapeltu yöjunan puolesta, sillä alkukesästä lähtien on kerätty nimiä adressiin. Niitä on koossa jo yli 20 000 ja ns. nenäpäivänä eli 26.10. kansalaisaloite viedään paikalliselle ministerille, Anu Vehviläiselle eduskuntaan. Saa nähdä, tapahtuuko mitään. Sen verran olen ollut mukana, että kirjelmöin asiasta paikallisyliopiston rehtorin Perttu Vartiaisen kanssa ja pyysin häneltä kannanottoa. Eipä ole kuulunut, vaikka juuri tutkijat ja opiskelijat kärsivät junayhteyden puutteesta. Monet seminaarit ja niiden aikataulut pitää miettiä uudestaan. Hankalaa on myös niillä opiskelijoilla, jotka haluavat säästää aikaa yöjunassa matkatessaan kotipaikoilleen esimerkiksi viikonlopuksi. Joensuu on jäämässä ihan kirjaimellisesti tieteen sivuraiteelle! Kaikilla ei ole varaa lennellä, eivätkä kaikki halua pilata ilmaa myöskään periaatesyistä.

Tulin Joensuuhun vuonna 1993. Silloin oli paljon puhetta junayhteyden palauttamisesta myös Suomen ja Venäjän Karjaloiden välille – Joensuuhan mainostaa itseään porttina Venäjälle, mutta tunnetaan paremmin maailmalla kyllä skinikaupunkina. Puhetta junasta on yhä riittänyt, tekoja ei. Mielestäni Joensuussa pitäisi ottaa rivakka aloite uuden ”idän pikajunan” puolesta, oli vika sitten VR:n tai Venäjän byrokratiassa. Miten mainiota olisikaan matkata esimerkiksi Helsingistä Joensuun kautta Petroskoihin ja vaikka Murmanskiin saakka. Tai sitten Oulusta Joensuun (Sortavalan) kautta Pietariin ja Moskovaan. Ja Turusta, siis Ruotsista samoja raiteita Joensuun kautta Venäjän pohjoiseen…

Erityisen painava syy raide- ja junaliikenteen kehittämiseen on päälle käyvä ilmastonmuutos. Siitä puhutaan hallitusohjelmassakin. Lentoliikenne saastuttaa ja lentopetroli on silti verovapaata myrkkyä. Muistelen että liikenneministeri Vehviläinen teki joskus vuonna 2000 kyselyn – ollessaan rivikansanedustaja – nimenomaan Joensuun ja Helsingin yöjunayhteyden turvaamisesta. Kestääköhän kantti ajaa samaa asiaa ministerinä – kun on sentään 20 000 allekirjoitusta maakunnasta takana? Minä kysyn tässä julkisesti häneltä myös Joensuun ja Petroskoin junayhteydestä: Mitä hallitus aikoo tehdä, että…